5. maaliskuuta 2012

Minun tieni hallitukseen.


Viime syksynä minulla ei ollut hajuakaan, että lähtisin mukaan LAMKOn toimintaan. Oikeastaan minulla ei ollut mitään hajua, mikä LAMKO on. Jotenkin päädyin silti kansainvälisyysvastaavaksi.

Kun aloitin opiskelut Musiikki- ja draamainstituutissa, esittävänmusiikin linjalla (ESMUlusmu), lukujärjestykseni näytti tyhjältä. Oli aikaa harjoitella, nähdä kavereita, käydä ulkona, pitää vapaapäiviä, katsoa telkkaria, istua koululla muiden kanssa ja jutella… mitä tapahtui? Mietin, että minulla on vähän liikaa aikaa vain olla. Joten otin yhteyttä Pauliinaan (silloinen huvivastaava, nykyisin ylennetty vpj:ksi), joka sai minut ylipuhuttua hakemaan hallitukseen.

Tammikuu tuli ja hallituskausi alkoi. Sinne katosivat vapaa-aika, telkkari, harjoitteleminen.. Kaverit soittelevat, kun en koskaan kerkeä näkemään heitä. Koululla kuulen vain: ”kato suaki näkee”, kun juoksen ohi seuraavaan paikkaan. Hallitussähköposti pursuaa maanantaisin viestejä ja lomat menee rästitehtävien tekemiseen.

Nyt kaikki miettii, miksi lähdin mukaan tähän hommaan.

Yksinkertaisesti siksi, että pääsen parantamaan koulun/koulutuksen laatua. Kun te muut mietitte, mikä koulussa on vikana, niin minäpä pääsen tekemään jotain asian eteen enkä vain valita itsekseni.

Lisäksi tapaan paljon ihmisiä ympäri maailmaa. Kielitaitoni on parantunut valtavasti ja pääsen käyttämään englantia melkeinpä päivittäin. Olen jo saanut paljon uusia ystäviä - olenpa millä laitoksella tahansa niin aina löytyy ihmisiä kenelle moikata.

Tapahtumien järjestäminen kansainvälisille opiskelijoille:

- ensin näkee vaivan saada 25 paria luistimia kasaan

- hakkaa päätään pöytään tekun toimistolla, kun juliste ei mene niin kuin pitäisi

- näkee ihmisten ilmeet, kun he saavat luistimet jalkaan ja pyllähtelyiden jälkeen oppivat luistelemaan ja NAUTTIVAT lumesta. On se sen arvoista J

Joka ilta kun menen nukkumaan minulla on sellainen olo, että olen saanut jotain aikaiseksi ja jotain tärkeää tehtyä, en itseni takia vaan muiden.

Ja…

kaikkein tärkein: uusi perhe, jolle voi puhua kaikesta oli millainen päivä vain, pyytää apua, viettää vapaa-aikaa, nauraa, raivota… Silti kaikki ovat toistensa tukena tapahtui mitä tahansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti