17. huhtikuuta 2012

Mitähän Lahessa on tapahtunut?

Wau.

Se on ensimmäinen sana joka kuvaa olotilaa tällä hetkellä. Yksinkertaisesti, Wau.
Varmaankin jokainen Lahtelainen tai Lahessa asuva ei ole voinut välttyä kaupungin ensimmäiseltä kiekkobuumilta. Varmasti jokainen on nähnyt vastaan kävelevän jonkun, jolla on vähintäänkin Pelicans-pipo päässään. Myös täysin vaatekaappinsa mullistaneita tekoja on nähty, kun farkkutakit on jätetty kotinaulakkoon ja lähdetty töihin tai kaupungille asioimaan jopa fanipaita päällään! Uskomatonta. Kuka olisi tähän uskonut muutama vuosi sitten?


Itse olen asunut koko lyhyehkön elämäni Suomen Chicagossa. Olen pelannut koko päättyneen jääkiekko-urani täällä, alkaen Kivimaan lähiöjoukkueesta, Kiekkoreippaan kautta Pelicansin organisaatioon asti. Onhan niitä vikittelyjä muuallekkin tullut, mutta aina Lahti on tuntunut kodilta. Olen seurannut Pelicansin taivalta sekä hekuman, kuin synkkinäkin aikoina. Mutta vasta nyt voi tuntea olevansa ylpeä Lahtelainen.

Ensimmäinen muistoni Pelicansista on Isku Areenalta. Muistan kun isäni kanssa olimme katsumassa kun Pelicans nousi Sm-Liigaan. Mutta eihän silloin pieni poika voinut asiaa käsittää. Sitä kiekkohuumaa. Toisin kuin nyt, kun asiaa ajatellessakin iso mieskin herkistyy. Pelicansilla on mahdollisuus tehdä jotain sanoinkuvaamatonta. Ehkäpä jopa tunteellisempaa kuin mitä Suomen maajoukkue teki viime toukokuussa.


Itse en kuitenkaan ole Pelicans-fani. Ehei. Siitä ei ole kyse, että hehkutan Pelicansin saavutuksia turkoosien lasien läpi. Olen ollut pienestä pitäen sydämeltäni punainen. Helsingin IFK:n pelityyli sytytti minut jo nuorena ja viimeistään vuoden 1998 mestaruuden aikaan sain lahjaksi ensimmäisen fanituotteeni, IFK:n lapaset. Silloin nuoren pojan sydän leihahti punaiseksi, eikä se ole sieltä minnekkään kadonnut. IFK-fanina ollessani hienoin hetki sattui tänä talvena, kun kävimme siskoni kanssa(myös HIFK-fani)
katsomassa Sm-liigan talviklassikkoa Olympiastadionilla. Kuitenkaan se tunne ei ole
yhtä hyvä kuin tällä hetkellä. Olen vain todella ylpeä siitä, että toisella paikkakunnalla vieraillessani kysyttäessä mistä olen kotoisin, voin rehdisti sanoa sen maagisen sanan: "Lahest!"


Ps. En gång IFK, alltid IFK!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti