11. helmikuuta 2013

Kiireinen keskitalvi


HUHHUH… Tammikuu oli yksi elämäni kiireisimmistä kuukausista. En muista ajanjaksoa, jonka aikana olisin tehnyt niin montaa asiaa ensimmäistä kertaa. Samanaikaisesti.

Olen ollut tammikuun aikana perustamassa lehteä, kirjoittanut käsikirjoituksia, äänen, kuvan ja tekstin muodossa, suunnitellut yhdistyksen vaaleja, etsinyt juhlapaikkoja, rakentanut ruumisarkkua, käynyt opiskelijakuntaristeilyllä ja –seminaareissa, käynyt ekoissa LAMKO-bileissä, tsekannut sähköposteja joka päivä ja soitellut sinne tänne, joutunut kusetetuksi internetissä... Lista voisi jatkua, mutta kaikessa kiireessä olen unohtanut jo mitä olen tehnyt.

Päälle painoivat luonnollisesti omat koulutyöt ja LAMKOn asiat, mutta myös Muotoiluinstituutin opiskelijayhdistyksen MIOn uudelleenjärjestäytyminen. Henkilökohtaisia asioita en kerennyt tammikuussa hoitamaan. Sori, äiti. Viimeisen kolmen viikon aikana en ole käynyt urheilemassa kertaakaan, sillä jokapäiväisen koulutyön ja kokoustamisen jälkeen en vain millään ole kerennyt tai jaksanut liikkua. Viikonloppuisinkin on ollut muita kuormittavia menoja ja rästitöitä.



MUKAVAA on ollut mukava tutustua uusiin ihmisiin ja kuvioihin, jotka ovat olleet entuudestaan tuntemattomia. Uusien asioiden tekeminen on elämän suola. Vielä en ole kuitenkaan lähelläkään asioiden tuntemista. Saatika ihmisten. Ihmisten tuntemiseen menee vuosia, jopa vuosikymmeniä, joten ei kannata aina tehdä hätäisiä johtopäätöksiä. Ensivaikutelma on tärkeä, mutta ei pysyvä.

Aloitimme LAMKOn hallituksen kanssa toisiimme ja toimintaamme tutustumisen jo joulukuussa. Perehdytyksessä kävimme neljän päivän aikana läpi mm. ammattikorkeakoulusysteemin “hierarkiaa”, kuuntelimme alustuksia, puheita hallitustoiminnasta, teimme ryhmätöitä, kävimme läpi laatukäsikirjaa, tutustuimme toimintasuunnitelmaan ja LAMKOn eri vaikutuskanaviin.



LAMKOon tutustuminen jatkui tammikuun 3.-5. perinteensiirtoviikonlopulla. Lähdimme halllituksen kanssa perjantaiaamuna ajamaan kohti Heinolaa. Jossain metsässä meitä odottaisi leirikeskus ja vanhan hallituksen jäseniä. Viikonloppu oli hauska, mutta puuduttava. Saunoimme ja söimme, kävimme tarkemmin läpi vuoden 2013 toimintasuunnitelmaa ja käytäntöjämme. Tutustuimme toisiimme ja mietimme, mitä haluamme toisiltamme tänä vuonna.

Opimme paljon toisistamme ja tavoitteistamme. Varsinkin me, jotka emme ole olleet mukana aiempina vuosina, kuulimme paljon, paljon uutta. Viikonloppu oli ideoiden heittelemistä ja avointa brainstormausta LAMKOn toiminnasta. Hyviä ideoita kuultiin monelta taholta. Kuulin yksi toisensa jälkeen ehdotusteni ammuttavan alas, koska ehdotin jotain, mitä järjestelmässämme ei voida toteuttaa ainakaan ehdottamallani tavalla. Mutta hyvät ideat kypsyvät pikkuhiljaa ja tulevat valmiimpana myöhemmin esiin. Odottakaapa vain.

Kaikkea kuulemaani noista kahdesta tapahtumasta en tietenkään voinut heti oppia. Oppiminen ja muistaminen ovat kuitenkin pitkiä prosesseja, ja toisto on opintojen äiti. Tammikuussa elämää rikastutti hallitussähköpostin opettelu ja oman kalenterin käyttö. Samaan aikaan päälle vielä uusi puhelin uudella käyttöliittymällä ja sekaisin olevilla yhteystiedoilla, niin pieni pää on nopeesti sekaisin.



LIIKUNTASEKTORIN puolella on ollut myös kiireistä. LAMKOn kuntosali Fellmanniassa on nyt käyttövalmis. Sinne vaan fitness-ihmiset! Suosittelen salia! Olen myös yrittänyt löytää ryhmäliikuntatuntien vetäjiä, jotta kaikki zumbat, jumpat, joogat sun muut saataisiin käyntiin samassa paikassa. Jos tiedätte ihmisiä, jotka osaavat vetää tunteja, voin sanoa, että paikkoja on auki ja palkkio työstä maksetaan!

Ensimmäiset tunnit alkavat jo 18.1! 

“Maanantaista 18.1 alkaen alkaa pyörimään Zumba-tunnit LAMKOn jäsenille Fellmanniassa klo 18.30-19.30. Tunnille pääsee samalla kortilla kuin kuntosalille. Tunnit jatkuvat nykyisen suunnitelmaan mukaan huhti-toukokuulle. Ilmoittautuminen tapahtuu Lyytin kautta joka viikon tunnille erikseen.”

Muuten työn alla on vielä pari asiaa. Pian yritän etsiä meille LAMKOlaisille uusia alennuksia ja yhteistyösopimuksia lahtelaisten yritysten kanssa. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan. Ehdottakaa mitä vain. Yritykset saavat paljon näkyvyyttä ja uusia asiakkaita, opiskelijat rahanarvoisia alennuksia. Eiks se olisi aika win-win? Noh, ainakin sitä kannattaa yrittää.



KUUN LOPPUPUOLELLA kävimme 3 päivän SAMOK-risteilyllä, jonne kokoontui kaikki Suomen AMK-opiskelijakuntien hallitukset. Katariina tästä jo kirjoittelikin, mutta täytyy sanoa, että olipa rankka reissu. Ennen risteilyä kävimme FUAS-koulujen opku-hallitusten kanssa suunnittelemassa yhteistä vuotta ja sitten lähdimme laivalle. Järjettömän paljon ihmisiä, puheita, ruokaa, käyntikortteja, juomia, naurua, juoksua, kiirettä, väsyä, darraa ja tanssia. Tukholman satamassa muut matkustajat astuivat maihin meidän jäädessä pohtimaan opiskelijoiden tulevaisuutta. Tough luck, sillä Tukholmassa olisi ollut hyviä levykauppoja…



HELMIKUUSSA mikään ei muutu. Paitsi työn määrä, se lisääntyy. Ensimmäistä kertaa ikinä elämässäni pelkään ihan toden teolla loppuun palamista. Koitan kuitenkin suhtautua tähän kunnialla, sillä tiedän, että onnistun, jos vain opettelen aikatauluttamaan elämääni enkä vello laiskuuden ja uhkanrohkean optimismin miasmassa.

Tämä blogikirjoitus on kirjoitettu kerralla purkkiin. Kirjoitin sen koulussa ruokatunnilla, kiireisenä ja väsyneenä. Kirjoitus olisi ollut avartavampi, monipuolisempi ja paremmin kirjoitettu, jos en kokoajan ajattelisi mitä muuta tekemistä minulla on. Nyt on kiire plastisen sommittelun tunnille!

Pysykää tietojärjestelmien ulottuvissa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti