28. lokakuuta 2013

Lahden pimeä puoli (yksi)

Olin paikalla Inspis nuorten järjestämässä "Nuorten syrjäyttämistä vastaan!"- työpajassa 16.10. jonka tarkoituksena oli keskustella lahtelaisten nuorten syrjäytymisestä ja syrjäyttämisestä. Tapahtuma järjestettiin Lahden Triossa.



Paikalle oli kutsuttu päättäjiä, poliitikkoja, työttömiä nuoria ja nuorten kanssa työtä tekeviä. Syrjäytymistä ja syrjäyttämistä käsiteltiin neljässä erillisessä ryhmässä. Ryhmien teemat olivat, byrokratia, yrittäjyys, asenteet, työ ja työttömyys. Teemoja lähestyttiin kysymyksillä "Mikä syrjäyttää, mikä ehkäisee ja kenen vastuulla syrjäytymisen ehkäiseminen on?"

Aiheita ja eväitä keskusteluun oli paljon, koska ihmiset ja mielipiteet olivat kaikki erilaisia. Joihinkin lopputuloksiin kuitenkin päästiin. Kokonaisuudessaan aihe on vaikea, mutta koulu ja koulutus väläytettiin aika usein keskustelun sisällä. Vaikka todettakoon, että syrjäytyminen ei ole pelkästään työttömien ja ei opiskelevien juttu, sillä yhtä hyvin työllistetyt ja opiskelijat sekä oppilaat voivat olla syrjäytyneitä. Valitettavasti tätä ei huomioida tilastoissa tai kaupungin toiminnassa juuri ollenkaan.



Syrjäytymistä aiheutuu monista syistä: pomputtelu virastojen (Kansaneläkelaitos, työvoima- ja sosiaalitoimisto) välillä masentaa, kun kaikki vaativat samoja dokumentteja ja jonot sekä käsittelyajat ovat pitkiä. Yrittäjyyden pitäisi olla viimeinen ratkaisu, jos sosiaaliset tukiverkostot ovat suppeat ja tulot huonot. Oppilas ei ole tiennyt mitä haluaa peruskoulussa opintojensa suhteen (maalattu valoisaa ja helppoa tulevaisuutta yliopistourasta ja korkeista palkoista, eikä opinnot ole vastanneet odotuksia, lähdetty lukioon miettimään mitä tehdään eikä mikään tarjoa sellaista, mitä haluaisi tehdä). Heikot tulot, sosiaalisesta verkosta tippuminen, sairastuminen tai kouluun pääsemättömyys eivät myöskään kauheasti lohduta puhumattakaan todella huonosta työllisyydestä.

Mikä sitten ratkaisuksi? Seuraavaksi ryhmässä esiintyneitä ajatuksia. Pitäisikö ohjata realistisemmin peruskoulusta eteenpäin yksilön tarpeiden mukaan, vaiko vähentää valinnanvapautta ja ohjata sinne, missä todellista työtarvetta on? Ammattikorkeakoulutasolla entistä henkilökohtaisempaa opintojen ohjausta, niin että voidaan opetuksesta ottaa kaikki irti tulevaisuuden työelämää varten. Pienempi byrokratiakynnys kunnallisten tai valtiollisten laitosten kanssa asioimiseen, esimerkiksi tietokantojen yhdistäminen. Yleishyödyllisten tahojen järjestämät alkoholittomat tapahtumat auttavat varmasti yksilöitä ryhmäytymään.

Kysymys siitä, kenen vastuulla syrjäytyminen on, on hyvin moniulotteinen. Osa oli vahvasti yksilökeskeistä mieltä, että jokainen syrjäytyy omalla tahollaan. Osa vastaavasti sanoikin eri instituuttien tai sosiaalisten ryhmittymien syrjäyttävän kuten koululaitokset, työpaikat (YT- neuvottelut) ja virastot. Emmehän voi kannustaa ketään ottamaan niskasta kiinni, jos opintotuki lainankaan kanssa ei riitä, tai sairaus on pahentunut siihen pisteeseen, ettei koulua voi käydä loppuun?

Tapahtuma oli kokonaisuudessaan opettavainen kaikille osallistujille. Väärinymmärryksiä poistettiin ja voitiin lopuksi todeta, että tilanne on huonompi kuin media antaa ymmärtää. 

Seuraavassa julkaisussa kerron tapahtumasta heränneitä ajatuksia syrjäytymisestä ja syrjäytymisen ehkäisemisestä opiskelijanäkökulmasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti