16. toukokuuta 2014

Miksi inhoan vaalikoneita

Hyödynnän Lamkon blogia jo toisen kerran tällä viikolla pienen perjantairantin muodossa.

Niin. Inhoan vaalikoneita, näissä vaaleissa tein hetken aikaa yhtä suuren kotimaisen valtamedian kyselykonetta, joka pisteytti melko yhdentekeviä tyyppejä kolmen ehdokkaan käskikolmikkoon. En täyttänyt lomaketta loppun.

No mitähän ihmettä?

En ole ekonomi. Seurattuani talouspoliittisia keskusteluja voin vain päätellä jotkin kuulemani kannat järkeenkäyviksi, ja niidenkin toteutumisen mahdollisuuksia jäädä vain arvailemaan. En etenkään oleta, että ehdokkaan samanmielisyys määräämääni kantaan olisi jossakin määrin relevantti määre tyypin järkevyydestä. Ja jotkut ehdokkaat eivät vaalikonevastauksissaan kommentoi - tai jotkut vaalikoneet edes salli kommentointia - jotta näkisi tyypin perustelut kyllä/vähän/ei-kannalleen.

En myöskään ole yhteiskuntatieteilijä ja työmarkkinoiden ja ihmisten motivoinnin taikka maahanmuuttoasioiden erikoisasiantuntija. Vaikka joitain tietotekniikkaan ja internetiin, sosiaaliseen hyvinvointiin ja ympäristökysymyksiin liittyviä asioita väitänkin tuntevani, en voi tietää kaiken perimmäistä syytä taikka useiden asioiden keskinäistä vuorovaikutusta. Henkilökohtaisesti en edes tahdo äänestää kannassaan uppiniskaista ehdokasta edustamaan omaa ääntäni - tahdon valita jonkun tietoa etsimään ja soveltamaan kykenevän tyypin. Tokihan tällaisen etsiminen voi viedä aikaa, mutta parhaassa mahdollisessa tapauksessa siitä omassa arjessa näkyvät vaikutukset ovat hyvinkin suotuisia, koska elämää hankaloittavia kulmakiviä on voitu hio ja edelleen edistää hyvinvointia lisääviä asioita.


Eilen kaverien kanssa hänen suosikkiehdokkaastaan juteltuamme totesin, että vaikka ko. tyyppi on puolueessa, josta en lainkaan toimintatapojensa vuoksi pidä, toivoisin itsekin tämän ehdokkaan menevän läpi. Tästä kaverini innostui, että voisinko siis äänestää kyseistä ehdokasta sopivissa olosuhteissa. No, jos sopivat olosuhteet tarkoittaisivat sitä, ettei tarjolla olisi todellakaan miellyttävämpiä sentyylisiä ehdokkaita, joita normaalisti valitsisin, ja että kyseessä ehkäpä olisi henkilövaalit, jolloin kyseinen puolue ei muine huonoine ehdokkaineen äänestäni muuten hyötyisi, niin ehkä. Paitsi, että en kyllä esimerkiksi presidentiksi tosiaankaan äänestäisi.
On eri asia toivoa elämiimme vaikuttavia lakeja ja ohjeistuksia päättäviksi ihmisiksi fiksusti argumentoivia ihmisiä heidän valinnanhetkisistä mielipiteistään huolimatta. Parhaillaan säädökset toteutetaan asiantuntijoita kuuntelemalla ja keskustelemalla, eikä kylpäseipäs-huutoäänestyksin. Fiksu tyyppi ei varmaankaan kadota hyvää taitoaan kyseenalaistaa ja perustella kantojaan, mutta saattaa hyvinkin oppia uuden asian tai muutamankin, mikä on varmasti kansalaisten edunvalvontatyössä ihan mainio taito.

Anekdoottina kerrottakoot, että Suomessakin on eduskunnassa järjestetty huutoäänestyksiä, mikä on syynä jaa-ei-tyhjä-poissa -mantran muotoon. Jaa (lähtöisin ruotsin kielen ja-sananta) on ollut helpompi karjaista kuin "kyllä".

Mistäkö oman ehdokkaansa sitten tietää sopivaksi?
Ei aina tiedäkään. Tietysti jos ehdokasta tuntee paremmin ja hänen kanssaan on useamman kerran keskustellen tai kirjoittaen vaihtanut ajatuksia, saattaa olla luottavainen olo siitä, ettei tämä ehkä tuottaisi suurempia ikäviä yllätyksiä. Kuitenkin vieraammankin ehdokkaan voi kokea riittäväksi siinä määrin, millaista valtaa edustuksellinen demokratia (eli se, että valitsemme jonkun valitsemaan puolestamme kokouksissa, joihin enne itse mene) edustajille suo.
Jotkut luottavat siihen, että edustaja valitsee aina puolueen linjaukseen merkityn kannan mukaisesti, jotkut siihen, että edustajan ajattelutapa ei olisi radikaalisti erilainen joissain kannoissa, joita ei valien aikaan tullut testattua, jos muut argumentit kuitenkin ovat miellyttäviä.
En tietenkään lupaa, etteikö välillä voisi yllättyä ikävästikin. Rohkenen kuitenkin todeta, että muutama neutraali kanta jää nopeasti monen vakuuttavasti miellyttävän ja omia intressejä tukevan valinnan taakse.

Lisäksi linkkaan tähänylioppilaskunta HYY:n entisen aktiivin äänestämistä koskevan blogikirjoituksen sekä  Haaga-Helian opiskelijakunta Helgalaisen kirjoituksen Europarlamenttivaalit - wtf.


Vaalituloksia jo odotellen ja keskustelevaa yhteiskuntaa toivoen,
pieni amk:ssa opiskeleva keittiösosiologi vain.

Eena, koulutuspoliittinen vastaava
kopo@lamko.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti