2. maaliskuuta 2015

Kokemuksia tutoroinnista



Tapahtui eräänä heinäkuisena päivänä Turussa vuonna 2012. Kaivoin kännykän taskustani ja googlasin oliko opiskelupaikka LAMK:sta avautunut. Ilokseni sain huomata että nimi löytyi fysioterapian koulutusohjelmaan valittujen listalta. Mielessäni oli kuitenkin epäonnistuneet liikuntatieteellisen pääsykokeet. Päätin kuitenkin että jos kämppä löytyy niin otan paikan vastaan, tukisihan fysioterapian opiskelu unelmaani, liikuntatieteellistä. Takana oli jo insinööritutkinto, joten opiskelu tuntui tutulta ja muuttaminen Lahteen olisi mielenkiintoista. Mielenkiintoista ja unohtumatonta opiskelusta tosiaan tulikin. Erityisen unohtumattomaksi opiskelun Lahdessa ovat tehneet tehnyt tutorit, ennen kaikkea, ne sosterkan tutorit. Tällä kertaa kynän varressa Antti Löppönen, 3. vuoden fysioterapiaopiskelija, vertaistutor ja entinen sosterkan vertaistutorvastaava.

En ollut missään tapauksessa kiinnostunut tutoroinnista. Aikaisemmat kokemukset tutoroinnista eivät ole olleet mitenkään mieleenpainuvia. Mutta silloin pieni ja tehokas sosterkan tutoreiden joukko teki minuun vaikutuksen, sellaisen vaikutuksen että edes harkitsin hakemista. Nykyinen LAMKOn puheenjohtaja Heidi Lindström oli jättämässä vastaavan tehtävät ja avoinna oleva vastaavan pesti ja hänen rekrytointitaitonsa olivat loppulinen sysäys siihen että hakupaperit tutoriksi lähtivät menemään.
Tuolloin Heidi oli aloittanut menestyksekkäästi sosterkan tutoroinnin kehittämisen ja minun tehtäväkseni uutena vastaava tuli jatkaa sitä. Alussa tehtävä tuntui haastavalta, mutta sain onneksi rinnalleni paljon hyviä tutoreita joista osa oli myös hyviä luokkatovereitani. Vastuu ja tahtotila tutoroinnin kehittämisestä vain motivoivat minua tehtävässä. Tutorointia lähdettiin kehittämään voimakkaasti eteenpäin, tärkeimpiä teemoja olivat orientaatio-ohjelman kehittäminen, yhteistyön parantaminen koulun kanssa ja tutoreiden määrän kasvattaminen. Töitä tehtiin kovasti, mutta ei koskaan omien opiskelujen kustannuksella ja olen nyt valmistumassa selkeästi etuajassa. Olin juuri tuolloin jättämässä urheilujani vähemmälle ja tutorointiin pystyi hyvin purkamaan energiaa.
Kaksi vuotta myöhemmin jättäessäni tehtävän seuraavalle vastaavalle koen että olemme päässeet tavoitteiseen joita kaksi vuotta sitten asetettiin. Tutortoiminta sosterkalla on kehittynyt palvelemaan opiskelijoita, oppilaitosta ja tutoreita itseään. Sosterkan tutoreita on tällä hetkellä vajaa kolmekymmentä, lisäksi yhteistyö koulun kanssa toimii saumattomasti sekä orientaatio-ohjelma on tehty kattavaksi ja joustavaksi muutoksille/tarpeille.
Vaikka toiminnan kehittäminen antoi minulle paljon eväitä tulevaisuuteen, tärkeintä ja unohtumattominta ovat kuitenkin ihmiset ja kokemukset. Olen saanut kokea mielettömän hienoja ja niitä unohtumattomia hetkiä tutoreiden ja fuksien kanssa. Parasta on kun saa iloita siitä kuinka fuksien yhteishenki muodostuu ja porukka alkaa puhaltaa yhteen hiileen. Tärkeää on ollut myös se että olemme saaneet tarjota vuosien aikana uusille opiskelijoille ikimuistoisia hetkiä, erityisesti perinteisillä fuksipiknikeillä. Unohtumatonta on ollut myös sosterkan tutoreiden yhteishengen rakentaminen. Meistä on tullut suuri perhe, jonka kanssa voi jakaa ilot ja surut. Olemme kokeneet paljon onnistumisia ja epäonnistumisia, mutta tärkeintä on ollut että kaikista olemme oppineet ja hankkineet kokemusta tulevaisuutta varten
Tutorhaku on parhaillaan käynnissä ja suosittelen ehdottomasti hakemaan! Tutorointia voi tehdä omasta näkökulmastaan ja omia tavoitteita tukien. Se ei ole taakka tai lisätyö, vaan se on mahdollisuus ja tapa oppia uutta. Tutoroinnin onnistumiseksi tarvitaan erilaisia ihmisiä. Tutorina sinun pitää ja saat olla oma itsesi. Se ei hidasta opintojesi edistymistä, päinvastoin, verkostosi kasvavat ja se auttaa sinua varmasti. Tutorointi ei lisää krapulapäiviesi määrä, vaikka tutorit osallistuvatkin tapahtumiin, se on omista valinnoistasi kiinni. Tutoreiksi ei valita bilettäjiä, vaan ihmisiä jotka haluavat kehittää omia taitojaan, olla rohkeasti oma itsensä, toimia ryhmässä ja ennen kaikkea toimia tutoreiden arvojen mukaan opiskelijoiden hyvinvoinnin eteen. Hae siis tutoriksi!
Haluan kiittää kaikkia minun kanssa yhteistyötä tehneitä tutoreita, LAMKOa ja LAMKia, matka oli mahtava! Lopuksi tarina, jonka kirjoitin sosterkan vertaistutoreille orientoivaksi pohdinnaksi tätä kevättä varten. Olkoon tämä ajatuksia herättävä kirjoitus tähän loppuun:

”Tässä taannoin kuuntelin Pikku G:n ”me ollaan nuoriso”-biisiä. Se herätti fiiliksiä ja ajattelin vähän jakaa niitä teille. Olkoon tämä orientoiva kirjoitus tätä kevättä varten.
Mitään kantaa ottamatta artistiin, biisin sanat ovat aika osuvia meihin sosterkan tutoreihin ja siihen mitä tehdään. Mielestäni sosterkan tutoreiden tärkeimmät arvot ovat aitous, tasapuolisuus ja yhteishenki. Biisissä lauletaan siitä että ”jokainen meistä on VIP” ja muutenkin korostetaan sitä että jokaisella on omat haaveet ja tavoitteet, sekä jokaisen on ”saatava kulkee se oma tie”. Tärkeää on että jokainen tutor ja fuksi hyväksytään sellaisina ja koetaan että erilaisuus on vain rikkaus. Meidän tehtävä on korostaa sitä erilaisuuden rikkautta ja rohkeutta olla oma aito itsensä.
Biisissä lauletaan myös että ”virheist oppii ja kokemus karttuu”. Valitettavasti nykyään kilpailuyhteiskunta luo valtavia paineita myös meidän koulussa opiskeleville. Valtavan moni kärsii vakavista ongelmista stressin ja kiireen keskellä. Meidän tutoreiden on hyvä muistuttaa että huippuarvosanoilla, täydellisillä tehtävillä, deadlineilla ja opintojen edistymisellä ei saa stressata ja pitää antaa itselleen mahdollisuus myöhästyä ja epäonnistua.
Pikku G laulaa myös biisissään että ”se ottaa aikansa kaikki löytää paikkansa”. Usein unohdettu tutoreiden tehtävä on ryhmäyttää mukaan myös ne vähemmän sosiaaliset fuksit. Uuden ryhmän tullessa ryhmän vahvimmat tyypit pomppaavat esiin, ja ovatkin pääasiassa tutoreiden kanssa tekemisissä. Tällöin tutorointia pitää kohdistaa erityisesti myös niihin ujoimpiin ja pyrkiä luomaan yhtä vahva kokonaisuus. Voisin kuvitella että hyvä keino tähän on vaikka piknikillä se että tutori lähestyy juttelemalla erityisesti ryhmän ujoimpia. Pikku G:n sanojen mukaan se voi viedä aikansa, joten koko ryhmän tutoroinnin jatkuvuudesta on pidettävä erityistä huolta.”



Happened on a sunny day at July 2012 at Turku. I took my phone and searched if I was selected as a student to LAMK. I was happy to see that my name was on the list of people who was accepted at Bachelor’s Degree Programme in Physiotherapy. Only failed entrance examination to Faculty of Sport and Health Sciences was on my mind. Still I decided that if I find an apartment, I would took the place. Studying physiotherapy would support my dream, to study Sport and Healt Sciences. I was familiar with studying because of my former studies (Bachelor of Engineering), and moving to Lahti seemed interesting. And so it did... What made my studies memorable was tutors, especially tutors from Faculty of Social and Health Care. (Sosterkka, as we call it.) This time holding the pencil: Antti Löppönen, third-year physiotheraphy student and the former head of tutoring at Faculty of Social and Health Care.
My former experinces of tutoring wasn’t very memorable so I wasn’t very interested about becoming a tutor. But that small and active group of tutors made me even thought about applying for tutor. Current chairman of LAMKO Heidi Lindström was about to left the task of leading tutoring, so open position and Heidi’s recruitment-skills got me to apply for tutor.
Back then Heidi had started enveloping tutoring at our faculty and my job was to continue that. At the beginning it seemed a little challenging, but I had a lot of good tutors beside me. Some of them was my classmates. The resbonsibility and intent of the task only made me more motivated. The main themes was to develop orientation-program and co-operation with school, and also to raise the number of tutors. We made a lot of work, but never at the expense of our own studies. For example I am graduating clearly ahead of schedule.  At that time I was just reducing training and tutoring was a good way to defuse energy.
Now, when leaving the task, I feel that we have reached the goals that we made two years ago. Tutoring has developed to serve students, school and tutors. There is about thirty tutors at our faculty, and also the co-operation with school is working very well. The orientation-program is now comprehensive and, if necessary, flexible for changes and needs.
Even though tutoring gave me good tools for the future, the most important are the people and all the experiences. I have experienced great and unforgettable moments with tutors and freshmen. One of the best things is to notice how togetherness among new students is forming. We have had the chance to offer memorable moments for new students, especially at the Freshmen-picnic (our way to welcome new students). Also we tutors have become a one big family, to whom we can share all our joys and sorrows with. We have experienced ups and downs, but all in all, we have learned a lot and gained knowledge to the future.
The search of new tutors is open at present, and I am definitely recommending to apply! You can do tutoring from your own point of view. It’s a way and a chance to learn, not a burden or extra-work. The main thing to manage at tutoring is to have different people on the group. As a tutor, you get to, and had to be yourself. It doesn’t slow down your studies, It’s the opposite: you get new contacts and it will surely help you at the future. Tutors take part on many student events, but being a tutor doesn’t increase the amount of hangoverdays. Its up to your own choices. Tutors are people who want to develop their own skills, being bravely themselves, work in a group and especially work to advance the welfare of students. Apply for a tutor!
I want to thank tutors, LAMKO and LAMK for this journey, it was amazing!  For the last, a story I wrote for our tutors to have something to think on this spring:

”Some days ago I was listening Pikku G’s song called ”Me ollaan nuoriso”. It araised some thoughts that I decided to share with you.
The lyrics of the song describes us tutors very well and what we do. I think that our most important values are authenticity, equality and togetherness. The song says: ”everyone of us is a VIP” and it highlights that each of us has our own dreams and goals. It is important that every tutor and new students are accepted as they are. It is our job to underline that dissimilarity is only richness.
There’s a line in the song what says that you can learn from your mistakes and gain experience. Unfortunately nowadays our society creates pressure, and it’s shown among students. Many students suffers from serious problems in the middle of all stress and rush. High grades, inclusive assingments, deadlines and progress of studies should not cause stress. Tutors job is to remind that it’s allright to be late or fail sometimes.
Pikku G also sings that it takes time for everyone to find their own place. It is important to notice less-social students as well. In a new group the strongest personalities takes place, and those students are often more involved with tutors. In that case, tutoring should be focused on the shy, and it is important to create as strong wholeness as well. I’m thinking that a good way as a tutor is to approach those quieter students e.g at events. As Pikku G says, it takes time. It is important to pay attention for tutoring the whole group.”

Kuva: Heidi Lindström

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti